LASTENSUOJELIJAT MEDIASSA JUURI NYT
Lastensuojelu on viime päivinä näkynyt mediassa lapsiasiainvaltuutettu Kurttilan tekemän tarkastusvaatimuksen ja tarkastuksen tuloksen vuoksi. Lapset ovat kertoneet kokemuksiaan ja niihin on reagoitu hallitustasollakin. Reagointi on hyväksi, samoin asioiden tarkasteleminen kriittisesti ja lasten mielipiteen kuuleminen.
Ennen kuin asiasta tehdään suurempi kohu ja syytetään ketään mielivaltaisesta kohtelusta ja koko lastensuojelun sijaishuoltoa epäonnistumisesta, on syytä muistaa tiettyjä asioita.
Lastensuojelun ammattilaiset eivät voi puolustautua täysin avoimesti. Heitä sitoo vaitiolovelvollisuus. He eivät voi kertoa julkisuudessa perusteita ja taustoja toiminnalleen rikkomatta lakia. Lapsi tai huoltaja voi kertoa medialle, tarkastajille tai kenelle tahansa kysyvälle taholle, mitä haluaa ja hänellä on siihen oikeus. Ammattilainen ei voi avata lapsen problematiikkaa, sijoitukseen johtaneita tekijöitä tai mitään. Se voi tehdä lastensuojelun työntekijöistä helppoja maaleja. Lastensuojelun työntekijät joutuvat arjessaan rajaamaan lapsia, jotka eivät ole tottuneet rajaamiseen, sääntöihin, aikuisjohtoisuuteen, kunnioittavaan kohtaamiseen tai arjen toimintoihin. Heidän huoltajansakaan eivät välttämättä ole tottuneet edellä mainittuihin asioihin.
Koulukoteihin sijoitetaan poikkeuksetta sijaishuollon vaativimmat asiakkaat. Rajoitetoimia joudutaan tekemään paljon, jotta sosiaalityön tavoitteista ts. lapsen kasvun ja kehityksen turvaamisesta voidaan pitää kiinni. Joskus kysymys voi olla niin vaarallisesti käyttäytyvästä lapsesta, että rajoitetoimet ovat tarpeen myös ympäristön ja siinä elävien turvaamiseksi.
On muistettava, että pahimmillaan lastensuojelutyö voi olla vaarallista, hyvin kuormittavaa ja jotkut lapset (onneksi hyvin harvat) ovat äärimmäisen vaikean taustansa vuoksi kaiken avun ulottumattomissa ja päätyvät vankeinhuoltoon tai sairaaloiden pitkäaikaisosastoille huolimatta kaikista auttamisyrityksistä.
Rajoitetoimet tulisi erottaa kasvatuksellisista seuraamuksista. Tämä erottelu tulisi tehdä lakiin tai ainakin valtakunnallisiin suosituksiin. Kuka tahansa meistä voi omassa kodissaan passittaa lapsensa huonon käytöksen vuoksi huoneeseen ja käskeä pysymään siellä kunnes asenne on kohdillaan. Lastensuojelun sijaishuollossa vastaava toiminta voidaan tulkita jopa eristämiseksi, joka on ankara lastensuojelulain määrittämä rajoitetoimenpide. Kasvatukselliset toimenpiteet tulisi siis määritellä erikseen ja niiden käyttö tulisi olla lastensuojululaitoksessa mahdollista.
Mielivaltaisuuksilta vältytään selkeällä ja ajan haasteisiin vastaavalla lainsäädännöllä ja valvonnalla. On totta, että lapsilla on huonoja kokemuksia lastensuojelun sijaishuoltopaikoista. Kyse on kohtaamisesta. Lapset kokevat epäluottamusta, aikuisten mielivaltaa ja yksinäisyyttä. Tämä johtuu siitä, etteivät kaikki aikuiset varmastikaan ole tehtäviensä tasalla. Pelko, kokemattomuus, sosiaalisten taitojen puute ja kykenemättömyys avoimuuteen voivat tehdä kohtaamistyöstä mahdotonta ja epäonnistunutta.
Valvonnan tulisi kohdistua myös ammattilaisten asenteisiin ja työn johtamiseen. Arvostava kohtaaminen, hyvä työilmapiiri ja auttamistyön oikea asenne näkyvät asiakastasolle asti. Sen selvittämiseksi oikea tapa on kysyä lapsilta juuri niin kuin eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen tarkastuksessa oli tehty. Myös tiukimmissa laitoksissa on mahdollista toimia niin, että lapselle jää käsitys, että häntä on kuultu ja yritetty auttaa.
LASTENSUOJELU MEDIASSA NYT:
16-VUOTIAAN TARINA
LASTENSUOJELUN MAAKUNNALLINEN TIEKARTTA
MINISTERI REAGOI
POHJOLAKOTI
SOSIAALITYÖNTEKIJÖIDEN PUUTE
YLISUKUPOLVISUUS HAASTEENA
TILANNE KATASTROFAALINEN?
SELVITYS YKSITYISISTÄ LASTENSUOJELUN YKSIKÖISTÄ
Ennen kuin asiasta tehdään suurempi kohu ja syytetään ketään mielivaltaisesta kohtelusta ja koko lastensuojelun sijaishuoltoa epäonnistumisesta, on syytä muistaa tiettyjä asioita.
Lastensuojelun ammattilaiset eivät voi puolustautua täysin avoimesti. Heitä sitoo vaitiolovelvollisuus. He eivät voi kertoa julkisuudessa perusteita ja taustoja toiminnalleen rikkomatta lakia. Lapsi tai huoltaja voi kertoa medialle, tarkastajille tai kenelle tahansa kysyvälle taholle, mitä haluaa ja hänellä on siihen oikeus. Ammattilainen ei voi avata lapsen problematiikkaa, sijoitukseen johtaneita tekijöitä tai mitään. Se voi tehdä lastensuojelun työntekijöistä helppoja maaleja. Lastensuojelun työntekijät joutuvat arjessaan rajaamaan lapsia, jotka eivät ole tottuneet rajaamiseen, sääntöihin, aikuisjohtoisuuteen, kunnioittavaan kohtaamiseen tai arjen toimintoihin. Heidän huoltajansakaan eivät välttämättä ole tottuneet edellä mainittuihin asioihin.
Koulukoteihin sijoitetaan poikkeuksetta sijaishuollon vaativimmat asiakkaat. Rajoitetoimia joudutaan tekemään paljon, jotta sosiaalityön tavoitteista ts. lapsen kasvun ja kehityksen turvaamisesta voidaan pitää kiinni. Joskus kysymys voi olla niin vaarallisesti käyttäytyvästä lapsesta, että rajoitetoimet ovat tarpeen myös ympäristön ja siinä elävien turvaamiseksi.
On muistettava, että pahimmillaan lastensuojelutyö voi olla vaarallista, hyvin kuormittavaa ja jotkut lapset (onneksi hyvin harvat) ovat äärimmäisen vaikean taustansa vuoksi kaiken avun ulottumattomissa ja päätyvät vankeinhuoltoon tai sairaaloiden pitkäaikaisosastoille huolimatta kaikista auttamisyrityksistä.
Rajoitetoimet tulisi erottaa kasvatuksellisista seuraamuksista. Tämä erottelu tulisi tehdä lakiin tai ainakin valtakunnallisiin suosituksiin. Kuka tahansa meistä voi omassa kodissaan passittaa lapsensa huonon käytöksen vuoksi huoneeseen ja käskeä pysymään siellä kunnes asenne on kohdillaan. Lastensuojelun sijaishuollossa vastaava toiminta voidaan tulkita jopa eristämiseksi, joka on ankara lastensuojelulain määrittämä rajoitetoimenpide. Kasvatukselliset toimenpiteet tulisi siis määritellä erikseen ja niiden käyttö tulisi olla lastensuojululaitoksessa mahdollista.
Mielivaltaisuuksilta vältytään selkeällä ja ajan haasteisiin vastaavalla lainsäädännöllä ja valvonnalla. On totta, että lapsilla on huonoja kokemuksia lastensuojelun sijaishuoltopaikoista. Kyse on kohtaamisesta. Lapset kokevat epäluottamusta, aikuisten mielivaltaa ja yksinäisyyttä. Tämä johtuu siitä, etteivät kaikki aikuiset varmastikaan ole tehtäviensä tasalla. Pelko, kokemattomuus, sosiaalisten taitojen puute ja kykenemättömyys avoimuuteen voivat tehdä kohtaamistyöstä mahdotonta ja epäonnistunutta.
Valvonnan tulisi kohdistua myös ammattilaisten asenteisiin ja työn johtamiseen. Arvostava kohtaaminen, hyvä työilmapiiri ja auttamistyön oikea asenne näkyvät asiakastasolle asti. Sen selvittämiseksi oikea tapa on kysyä lapsilta juuri niin kuin eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen tarkastuksessa oli tehty. Myös tiukimmissa laitoksissa on mahdollista toimia niin, että lapselle jää käsitys, että häntä on kuultu ja yritetty auttaa.
LASTENSUOJELU MEDIASSA NYT:
16-VUOTIAAN TARINA
LASTENSUOJELUN MAAKUNNALLINEN TIEKARTTA
MINISTERI REAGOI
POHJOLAKOTI
SOSIAALITYÖNTEKIJÖIDEN PUUTE
YLISUKUPOLVISUUS HAASTEENA
TILANNE KATASTROFAALINEN?
SELVITYS YKSITYISISTÄ LASTENSUOJELUN YKSIKÖISTÄ
Koulukodeissa työskentely on vaativaa työtä. Työntekijöiden tulisikin olla hyvin kolutettuja, heillä tulisi olla tarpeeksi resursseja ja riittävästi työnohjausta jaksaakseen vaativassa työssään. Täysi tuki esimiehiltään.
VastaaPoistaHeillä on käsissään rikkinäisiä lapsia eikä ole tarkoitus rikkoa heitä lisää. Vihaiseksi tehty ihminen ei sopeudu yhteyskuntaan.
Moni on käsittääkseni saanut käännettyä elämänsä suuntaa kun on joutunut koulukotiin. Se on hyvä ja tarkoituksenmukaista.
Pohjolakodin ylilyönnit eivät kuitenkaan kuittaanu sillä, että vedotaan vaitiolovelvollisuuksiin, epäillään nuorten rehellisyyttä ja kykyä luottaa aikuisiin. Selvää on, että siellä on toimittu osin lainvastaisesti, osin mieltivaltaisesti. Tarkastusraportti on harvinaisen laaja, 100 sivua.
Nyt julkisuteen pn ponnahtanut useita entisten asukkaiden kertomuksia kokemuksistaan, osa on hyviä ja osa on, liian moni, huonoja.
Kertomusten mitätöinti ei vie asioita parempaan, rakenna luottamusta. Täytyy miettiä miten tästä eteenpäin. Miten toimintaa voi kehittää niin, että tämänkaltaista ei nouse enää esille. Että kokemuspohja ei ole sen mukainen mitä nyt on julkisuuteen tullut, nuorilta jotka ovat jo omillaan. Olleet vuosia. Selvinneet.
En väitä, ettävaltion koulukodit olisivat suuri poikkeus parempaan yksityisiin verrattuna mutta itse olen sitä mieltä, että silloin kun ollaan tekemisissä näin pahasti rikottujen ja rikki menneiden nuorten kanssa, pitäisi hoito keskittää valtiolle. Ei yksityisile, ollenkaan. Eli heille, joliell tämä on bisnestä.
Hyviä pointteja kommentissasi. En kuitenkaan ymmärrä miten vaativa hoito olisi vain valtion koulukotien tehtävä? Myös valtion koulukodin hoidolla on hintalappu hoitovuorokaudelle ja se on usein suurempi kuin yksityisellä sektorilla. Kuntien hankintamenettely vertaa kaikki laitokset samoin laatukriteerein ja valvontamenettelyin. Veronmaksajille hinta on sama. Valtio-omisteisuus ei takaa laadukkaampaa työtä ja parempaa kohtaamista.
VastaaPoistaSuuri osa yksityisen tuottajan toiminnasta tähtää siihen, että osakkeenomistajille jää viivan alle selvää tulosta. Mitä enemmän, sen parempi.
VastaaPoistaTeksti joka on kirjoitettu Helsingin Sanomien kuukausilitteeseen (Lokakuu 2018, nro 559, s. 66) on uskottava. Siinä todetaan, että kyselyjen mkaan ykistyiset palveluntuottajat eivät sitoudu lapsiin yhtä lujasti kuin ei yksityiset. Kun lapsen pulmat käyvät äärimäisen haastaviksi, lapsen sijoituksesta voidaan luopua.
Ei yhteiskunnallakaan ole varaa loputtomaan hintalappuun, mutta aivan kuten terveydenhuollossakin; kun tarkoituksena on takoa rahaa, moni muu asia jää sen alle.
Osakeyhtiön on tuotettava voittoa. Henkilöstömäärän yksityisen sekä kunnallisen palveluntuottajan laitoksessa määrää laki, palkkatason työehtosopimus. Hankintamenettelyllä valitaan ne palveluntuottajat, joilta kunnat ostavat palveluita. Menettelyssä katsotaan palveluntuottajan viimeisimpien tilikausien tilinpäätös. Mikäli tulos on huono tai miinuksella, ei palvelua tuottavan yrityksen katsota olevan vakavarainen eli turvallinen, pysyvä paikka sijoitettaville lapsille, eikä kilpailutuksessa/hankintamenettelyssä tule hyväksytyksi. Hankintamenettelyssä vaaditaan tietty laatutaso, joka koskee henkilöstön koulutustasoa ja määrää. Henkilöstökulut ovat suurin kuluerä palveluntuottajalle eikä siitä voi tinkiä. Kunnan omasta palveluntuotannosta siirretään varmasti useammin sijoitettuja lapsia pois, koska he ovat liian vaativahoitoisia. Yksityinen palveluntuottaja joutuu jatkuvasti todistamaan laadun ja tuloksellisuuden, että asiakkaita riittäisi. Joskus on ammatillista myöntää, ettei asiakas ole oikeassa paikassa. Rahan takomisesta syyttäminen on on monesti vaativaa lastensuojelutyötä, kuntien palveluntuotantojärjestelmiä tai markkinataloutta ymmärtämättömien ja jopa kateellisten ihmisten höpinää. Nim. entinen palveluntuottaja, intohimoinen lastensuojelun työntekijä, joka ei ole päässyt rikastumaan.
VastaaPoistaVAikka edellisestä kommentistani on aikaa; haluaisin painottaa sanomisiani yksityisen bisneksen ja tuloksen tavoittelun suhteesta eettisiin kysymyksiin nyt esiin nousseilla myrskyillä jotka ovat koskeneet pääasiassa vanhusten hoitoa mutta jotka ovat nostaneet laineita myös vammaisten ja muiden alisteisessa asemassa olevien huolenpitoon nimenomaan yksityissektorilla. Lastensuojelun piiriin kuuluvat ovat todellakin alisteisessa asemassa.
VastaaPoistaPystyyk anonyymi nimimerkki nyt ymmärtämään, mitä ajan takaa ajatuksella ettei heikossa asemassa oevien elämällä tule tehdä bisnestä?