Temppu ja miten se tehdään?

Lastensuojelulaitoksiin on sijoitettu lukuisia lapsia, joilla on vakavia päihdeogelmia yhdistettynä kehityksen ja käytöksen problematiikkaan. Lapset vaarantavat terveytensä ja kehityksensä käyttämällä huumeita, alkoholia, lääkkeitä ja olemalla osallisina rikoksiin. Lapset voivat myös käyttäytyä ympäristöään ja muita ihmisiä vaarantavalla tavalla. Lastensuojelulaitoksissa aggressio kohdistuu ohjaajiin tai ilmenee itsetuhoisena käyttäytymisenä.

Lastensuojelulaitoksen tehtävänä on estää ja lopettaa lapsen itselleen ja muille vaarallinen toiminta.
Miten se tehdään?

Oletetaan, että erityistason laitokseen sijoitetaan 16- vuotias lapsi, joka käyttää suonensisäisesti kovia huumeita. Hänen käyttönsä on voinut alkaa jo kymmenvuotiaana Itä- Helsinkiläisen lähiön ostarilla, koulun välitunnilla tai kotona. Ei ole lainkaan tavatonta, että lapset käyttävät huumeita yhdessä vanhempansa kanssa. Huumeiden käyttö ja päihde-elämä ovat lapselle normaali, hän ei tiedä muusta. Lapsi on traumatisoitunut lapsuuden kokemuksistaan, vanhempien holtittomuudesta, turvattomuudesta, väkivallan kokemisesta ja näkemisestä. Hän on jo pienestä pitäen oppinut, että päihteellä voi turruttaa oloa, pelkoa, ahdistusta.

Lapselta vaaditaan yhtäkkistä päihteiden käytön lopettamista vieraassa ympäristössä. Harvoin lapsella on lähtötilanteessa omaa lopettamisen motivaatiota. Siihen tarvitaan aluksi usein lastensuojeluain mukaisia rajoitteita, aikuisten jatkuvaa läsnäoloa, pakkoa. Lastensuojelulaki mahdollistaa nämä toimet vain suppeaksi ajaksi. Liikkumisen vapautta voidaan rajoittaa vain 30:ksi vuorokaudeksi. Erityisen huolenpidon päätöksellä lasta voidaan hoitaa suljetussa laitoksessa enintään 30 vuorokautta tai erityisen painavasta syystä 60 vuorokautta lisää. Näitä paikkoja on vähän.

Kokonaisvaltaiseen muutokseen on siis hyvin vähän aikaa, kuukaudesta kolmeen kuukauteen. Lapsi ei välttämättä motivoidu, hän on psyykkisesti ja fyysisesti riippuvainen kenties useista huumausaineista. Hän on traumatisoitunut ja hänen persoonallisuutensa kehitys voi olla häiriintynyt. Hänen auttamiseensa tarvitaan pitkäaikaista, terapeuttista suhdetta turvallisiin aikuisiin ja nyt hänet tulisi "korjata" enintään kolmessa kuukaudessa.

Kaikessa lastensuojelussa korostuu arvostavan, tasa-vertaisen vuorovaikutuksen merkitys. Korjaavat luottamussuhteet auttavat lasta. Lapsi kuitenkin liikkuu ulkomaailmassa sijoituksensa aikana. Kaveripiirissä, kotona, kouluissa. Houkutus ja mahdollisuus helpottaa ahdistusta ja riippuvuutta ovat jatkuvasti läsnä.

Lastensuojelulaitoksen tulisi kyetä estämään päihteiden käyttö. Yksi Subutex  8mg tabletti on halkaisijaltaan n. 7mm. Käyttöannos on 0,5-1 mg, kovalla käyttäjällä enemmän. Parhaimmillaan yhdestä pienestä Subutex pilleristä saa siis 16 käyttöannosta. Tarpeeksi koko lastensuojelulaitoksen asiakkaille päiväksi tai pariksi tai yhdelle lapselle viikoksi. Suboxone laput taas ovat pieniä, parin neliösentin kokoisia ohuita liuskoja.

Lapset teippaavat huumausaineet sisäreiteen, nivusiin, pakaroiden väliin tai kuljettavat niitä kapseloituna sisäisesti. Lastensuojelulaitoksessa lasta ei saa riisuttaa alasti. Intiimialueita ei saa tutkia, paljasta ihoa ei saa koskea. Miten huumausaineiden kuljetus estetään?

Käytännössä se ei ole mitenkään mahdollista. On vain luotettava vuorovaikutukseen, rakennettava luottamusta ja motivaatiota. Jokainen ymmärtää, ettei se käy hetkessä. Lapset ovat rikki, monia ei voi korjata.  Sijaishuollon tehtävän täyttäminen voi olla mahdotonta ja vaarallista. Ainakin ilman perusoikeuksiin kohdistuvaa vakavaa puuttumista.

On ehdotettu nuorisolakia. Mutta pitäisikö Suomessa olla lastensuojelulain osana erityislastensuojelulain osa? Lain tulisi yhdistää päihdehuoltolakia ja pakkohoitosäädöksiä lastensuojelulakiin. Miten muuten nämä yhteiskunnan hukkaamat, rikkinäiset lapset voidaan suojata?